Luku 1: Mitä on todellisuus?

Luku 1: Mitä on todellisuus?

Usein ajattelemme, että todellisuus on yksinkertaisesti kaikki se, mitä aistimme meille näyttävät. Näemme ympärillämme olevan maailman, kuulemme ääniä, tunnemme kehomme tuntemukset ja huomaamme mielessämme ajatuksia. Kuvittelemme helposti, että tämä kaikki on todellisuus sellaisenaan. Mutta onko kokemus todellisuudesta sama asia kuin todellisuus itse?

Pintatasolla todellisuus vaikuttaa ilmeiseltä: pidämme totena sitä, mitä näemme ja koemme. Syvemmälle katsoessa alkaa kuitenkin paljastua, että se mitä koemme ja se mitä todellisuus pohjimmiltaan on, voivat olla keskenään erilaisia. Kokemuksemme maailmasta on kuin heijastus tai kuva, jonka aistimme ja mielemme luovat. Todellisuus itse saattaa olla jotakin enemmän – jotakin syvempää ja välittömämpää kuin pelkät kokemustemme kohteet.

Havaintokentän luonne

Ajattele kaikkea, minkä havaitset juuri nyt: näkökentässäsi olevat muodot ja värit, äänet jotka kantautuvat korviisi, kehosi tuntemukset sekä ajatukset ja tunteet mielessäsi. Tämä kokonaisuus muodostaa sinun havaintokenttäsi eli sen, mitä tietoisuuteesi tällä hetkellä tulvii. On helppo olettaa, että havaintokenttämme sisältämä maailmankuva on todellisuus sellaisenaan. Todellisuutta ei kuitenkaan koskaan kohdata täysin suoraan, sillä aistimme ja mielemme toimivat eräänlaisina suodattimina ja tulkitsijoina todellisuuden ja kokemuksen välillä.

Kaikki tietomme maailmasta saapuu meille aistien kautta, ja aisteillamme on rajansa. Ihmissilmin näemme vain pienen kaistaleen valon koko kirjosta, ja korvamme kuulevat vain tietyt äänen taajuudet. Jotkin eläimet aistivat sellaisia ääniä tai värejä, joita me emme koskaan voi havaita. Jo tästä huomaamme, että kokemus samasta maailmasta voi vaihdella valtavasti olennosta toiseen. Meidän havaintomme piirtävät todellisuudesta vain eräänlaisen rajatun kartan.

Lisäksi se, mitä aistit tuovat tietoisuuteemme, ei ole mikään täysin objektiivinen kuva maailmasta. Aivot käsittelevät ja muokkaavat aistien keräämää tietoa jatkuvasti. Havainnot ikään kuin täydennetään kokemuksen, muistin ja odotusten avulla. Saatamme esimerkiksi usein nähdä sen, mitä odotamme näkevämme, emmekä sitä, mikä todellisuudessa on edessämme.

Mielemme tekee havaintokentästä ymmärrettävää. Kun silmät havaitsevat joukon epäselviä valon ja varjon muotoja, aivot tulkitsevat niistä selkeitä muotoja ja nimikkeitä: puu, taivas, ihminen. Kun kuulemme epäselvän äänen, mielemme täydentää sen joksikin merkitykselliseksi – kenties tuttavallisen äänen sanoiksi tai koiran haukunnaksi. Tällä tavoin jokainen kokemus todellisuudesta on yhdistelmä aistihavainnosta ja mielen tuottamasta tulkinnasta.

Kokemuksen muuttuvuus

Tarkastellaanpa seuraavaksi kokemuksen muuttuvuutta. Huomaamme, että se maailma jonka koemme on jatkuvassa liikkeessä. Jokainen hetki tuo uutta, ja samalla moni aiemmin tärkeältä tuntunut asia liukuu taka-alalle. Ajatuksemme, tunteemme ja havainnot ympäristöstämme ovat jatkuvassa virrassa.

Jo pelkästään mielen liikkeiden havainnointi paljastaa tämän: ajatukset nousevat, vaihtuvat ja häviävät kuin pilvet taivaalla. Samoin tunteet kuplivat esiin, saavuttavat huippunsa ja laantuvat. Havainnot muuttuvat silmänräpäyksessä – se, mitä juuri äsken oli näkökentässä, on nyt jo poissa tai erilaista.

Tämä kokemusvirran loputon muutos kertoo sen, että mikään kokemus itsessään ei pysy muuttumattomana. Jos rakentaisimme käsityksemme todellisuudesta ainoastaan näiden hetkestä toiseen vaihtuvien kokemusten varaan, niin todellisuus näyttäytyisi pirstaleisena ja epävakaana. Ei ole siis ihme, että monesti kaipaisimme jotain pysyvää tarttumapintaa – jotain, mikä on todellista kaikista näistä muutoksista huolimatta.

Kokemuksen muuttuvuus ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se, että mikään kokemus ei jää pysyvästi paikalleen, tarkoittaa myös sitä, että kärsimys ja vaikeat hetket eivät jää ikuisiksi, ja toisaalta jokainen hetki on uusi mahdollisuus nähdä ja ymmärtää toisin. Todellisuuden tutkimisessa tämä muuttuvuus opettaa meille nöyryyttä: sen sijaan että pitäisimme jotain näkökulmaa lopullisena totuutena, voimme nähdä sen vain yhtenä kulloisenakin hetkenä syntyneenä kuvana todellisuudesta. Näin voimme oppia tarkastelemaan todellisuutta tuorein silmin joka hetki.

Mielen tarinat ja rakenteet

Mielen rakenteet – kuten muistot, uskomukset ja ajatusten mallit – antavat meille jatkuvuuden tunnetta. Ne kudovat yhteyksiä menneisyyden ja nykyhetken välille ja ennustavat tulevaa. Mielessämme rakentuu tarina, jota kutsumme elämäksemme tai identiteetiksemme.

Tämä tarina koostuu muistojen ketjusta, vakaista käsityksistä siitä, keitä olemme, ja näkemyksistä siitä, miten maailma toimii. Nämä mielessä olevat rakenteet tuovat kokemukseemme jatkuvuutta ja vakautta, mutta nekin ovat pohjimmiltaan vain ajatuksia ja muistoja – mielen malleja. Ne voivat muuttua, kasvaa ja kehittyä, ja toisinaan ne myös romahtavat tai muuttuvat radikaalisti, kun saamme uuden oivalluksen tai kohtaamme jotakin järisyttävää.

On tärkeää huomata, että vaikka mielen tarinat ja rakenteet luovat kokemukseen pysyvyyden tuntua, nekin ovat osa kokemusvirtaa. Ne ovat ikään kuin kiinteitä muotoja virtaavassa joessa – ne antavat mielikuvan pysyvyydestä, mutta todellisuudessa vesi ympärillä liikkuu koko ajan. Mielen rakenteisiin samaistuminen voi saada meidät hetkeksi unohtamaan muuttuvuuden, mutta ennemmin tai myöhemmin elämä muistuttaa meitä: kaikki muotoutunut on myös altis muuttumaan.

Todellisuus ja tietoisuus

Mitä jos todellisuus ei olekaan vain kokoelma niistä asioista, joita aistimme ja mielemme meille esittävät, vaan itse tietoisuus, jossa nämä kaikki ilmenevät? Kun tarkastelemme suoraan omaa kokemushetkeä, huomaamme kaksi olennaista asiaa: ensinnäkin sen, että on olemassa jokin tila tai läsnäolo, jossa havainnot, ajatukset ja tunteet ilmestyvät, ja toiseksi sen, että itse tuo tila – tietoisuutesi – on vakaa, muuttumaton tausta tälle kaikelle.

Voimme havainnoida erilaisia kohteita: äänen, näyn, tuntemuksen tai ajatuksen. Kaikilla näillä on omat piirteensä ja ne muuttuvat ajan mukana. Mutta mikään niistä ei voisi tulla kokemukseesi ilman tietoisuutta itseään. Tietoisuus on se pohja, jonka varassa kaikki kokemukset tapahtuvat. Voit ajatella sitä kuin avarana taivaana: pilvet, linnut ja säätilat kulkevat taivaan halki, mutta taivas itse pysyy. Tietoisuus on kuin taivas, jonka sylissä kokemusten pilvet tulevat ja menevät.

Radikaali ajatus, siitä että todellisuus – se, mitä perimmiltään on – ei ole irrallisia havaintojen kohteita, vaan itse tietoisuus, joka ne mahdollistaa. Tämä ei tarkoita, ettei maailmassa olisi objektiivisia piirteitä tai ettei fyysinen universumi olisi olemassa. Sen sijaan se kutsuu ymmärtämään, että kaikki mitä tiedämme todellisuudesta, tiedämme tietoisuuden kautta. Emme voi paeta tietoisuuttamme ja kurkistaa sen ulkopuolelle nähdäksemme jonkin ”todellisemman” todellisuuden; kaikki havaitseminen tapahtuu tietoisuuden sisällä.

Kun alamme nähdä todellisuuden tällä tavoin – tietoisuuden näkökulmasta – moni aiempi kysymys ja ongelma asettuu toisin. Esimerkiksi kysymys ”Mikä on todellista?” muuntuu ymmärrykseksi siitä, että kaikki mikä ilmenee tässä tietoisuuden kentässä, on jollain tapaa totta kokemuksen tasolla, mutta perimmäinen todellisuus on itse tuo kenttä, tila joka mahdollistaa kokemuksen. Tällöin ymmärrämme, että emme ole vain kokijoita erilaisten tapahtumien keskellä, vaan olemme se läsnäolo, jossa kaikki tapahtuu.

Tämä oivallus – että todellisuus on tietoisuus itse, ei sen kohteet – avaa oven syvään sisäiseen rauhaan. Se tuo mukanaan vapauden tunteen, sillä jos tietoisuus on pohjimmiltaan se mitä olemme, emme lopulta ole sidottuja yksittäisiin kokemuksiin, muuttuviin ajatuksiin tai tunteisiin. Tietoisuus on läsnä kaikessa, mutta se itse ei tahriinnu eikä rikkoudu, vaikka kokemusten sisältö vaihtelisi. Voimme ymmärtää, että myrskyisänkään päivän pilvet eivät vahingoita taivasta; samalla tavalla elämän myrskyt eivät lopulta vahingoita tietoisuuden avaraa tilaa, joka on todellinen kotimme.

Tämän luvun alussa kysyimme: Mikä on todellisuus? Nyt voimme aavistaa vastauksen: Todellisuus on se tietoisuuden kirkas tausta, jossa kaikki kokemukset tapahtuvat. Se ei ole yhtä kuin yksittäiset kokemukset tai esineet, vaan pikemminkin se läsnäoleva oleminen, joka mahdollistaa kaiken muun. Kun alamme tunnistaa tämän, heräämme uuteen ymmärrykseen: todellisuus ei ole jossain tuolla ulkona tai erillään meistä, vaan se on juuri tässä – omassa tietoisuudessamme, joka on perusta kaikelle mitä koemme.

Seuraavissa luvuissa syvennymme tähän oivallukseen ja tutkimme, mitä tarkoittaa elää tästä ymmärryksestä käsin, kun havahtumisia totuuteen avautuu elämämme eri alueilla.