Havahtumisia totuuteen

Havahtumisia totuuteen

Esipuhe

Tämä  ei ole kirjoitettu sinulle, joka ajattelet jo tietäväsi kaiken, vaan sinulle, joka olet valmis kyseenalaistamaan kaiken sen, mitä luulit tietäväsi. Se ei tarjoa valmiita vastauksia – päinvastoin, sen sivuilla esitetään kysymyksiä, jotka avaavat uusia oivallusten mahdollisuuksia ja haastavat katsomaan syvemmälle.

Ehkä olet jo huomannut, että jokin tässä maailmassa ei aivan täsmää. Jokin elämässäsi saattaa tuntua ontolta tai epäaidolta, ja sisimmässäsi jokin etsii vapautta ja tarkoitusta. Ehkä olet väsynyt toistamaan vanhoja tarinoita ja kyllästynyt etsimään ratkaisuja samoista tutuista paikoista, joista ongelmasikin ovat alun perin versoneet. Jos tunnistat itsesi tästä, et ole yksin – ja tämä kirja on juuri sinua varten.

Minä tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu joutua umpikujaan, josta ei näy ulospääsyä – ja tiedän myös, että siitä voi vapautua. Vuonna 2005 elämäni oli luhistumassa. Olin sijoittanut omaan yritykseeni kaiken mitä minulla oli: rahani, aikani, toiveeni ja unelmani. Kun yritys alkoi romahtaa, tunsin itsekin romahtavani. Häpeä, epätoivo ja pelko valtasivat minut niin kokonaan, etten enää nähnyt valoa tulevaisuudessa. Lopulta, uupuneena ja lohduttomana, polvistuin epätoivossani rukoukseen ja pyysin Jumalalta, että Hän ottaisi henkeni pois – sillä en jaksanut enää jatkaa.

Juuri tuossa elämäni pimeimmässä hetkessä tapahtui kuitenkin jotain täysin odottamatonta. Yhdessä silmänräpäyksessä koko olemukseni täyttyi sanoin kuvaamattoman armollisella ja voimallisella rakkauden läsnäololla – kuin minut olisi ympäröity lämpimällä, kultaisella valolla. Samalla kuulin sisimmässäni selkeän ja tyynen äänen, joka sanoi lempeästi: ”Rakas poikani, ainoa asia josta sinun tulee luopua, ovat huolesi ja murheesi.”

Nuo muutamat sanat muuttivat koko kokemukseni hetkessä. Yhtäkkiä koin sisälläni jotakin rajatonta: tuntui kuin kaikki tieto ja syvin ymmärrys olisivat avautuneet minussa. Minut valtasi suunnaton rauha, ilo ja riemu. Ymmärsin kirkkaasti, miten kaikki maailman kärsimys ja puute voitaisiin parantaa rakkauden voimalla. Oli kuin olisin astunut universaalin tietoisuuden kenttään, jossa kaikki on yhtä – ja erillisyyden tunne pelkkä harha.

Tunsin löytäneeni jotain äärettömän arvokasta ja ajattelin välittömästi, että minun täytyy kertoa tämä ilosanoma kaikille. Olin pakahtua onnesta ja rakkaudesta. Samaan aikaan kuitenkin huomasin toisen äänen sisälläni: egoni alkoi kuiskia vastalauseitaan. Se varoitti minua: ”Et kai kuvittele soittavasi ihmisille keskellä yötä ja julistavasi rakkautta? Hehän pitäisivät sinua hulluna tai luulisivat sinun olevan humalassa tai sekaisin.” Niinpä tein kompromissin itseni kanssa: päätin odottaa aamuun ennen kuin kertoisin kenellekään. Mutta kun aamu koitti, en lopulta puhunut kokemastani sanaakaan – en edes silloiselle vaimolleni. Pelko ja epäilys hiipivät takaisin, ja pidin ihmeeni omana tietonani.

Seuraavien parin viikon ajan elin kuin kahden maailman rajalla, poikkeuksellisen kohonneessa tietoisuuden tilassa. Tuntui kuin sisälläni olisi yhä loistanut tuo kultainen rakkauden valo, joka värjäsi kaiken ympärilläni. Arkinen fyysinen todellisuus ja näkymätön energiamaailma tuntuivat lomittuvan toisiinsa. Huomasin näkeväni ihmisissä heidän huolensa ja murheensa – ne ilmestyivät kuin sinertävinä harsoina heidän ympärilleen. Aistin herkästi ihmisten ajatuksia ja sisäisiä hätähuutoja jo kaukaa. Yksinkertaisetkin arkiasiat, kuten kaupassa käyminen, muuttuivat haastaviksi, sillä tunsin ympärilläni jokaisen vastaantulijan sisäisen tuskan ja pelon sydämessäni. Eräällä tällaisella kauppareissulla mieleeni ilmestyi kirkkaana kuva vanhasta miehestä, joka ontui keppiinsä nojaten ja murehti poikaansa – ja hetkeä myöhemmin näin tuon täsmälleen saman miehen tulevan esiin hyllyjen takaa. Tällaiset hetket vahvistivat minulle, ettei kokemukseni ollut mielikuvituksen tuotetta, vaan jotain todellista ja merkityksellistä oli tapahtumassa.

Oli yhtä aikaa ihmeellistä ja hämmentävää elää rinnakkain kahta todellisuutta. Toinen puoli minusta lepäsi sanoinkuvaamattoman rakkauden ja tietoisuuden tyyneydessä, kun samaan aikaan egon pelokas ääni puhui taustalla ja yritti vetää minua takaisin arkisiin huoliin. Egoni halusi palauttaa minut entiseen tuttuun olotilaan, ja se keksikin mitä erikoisempia keinoja horjuttaakseen luottamustani. Kun ajoin autoa, tuo sisäinen ääni moitti: ”Et voi ajaa autoa tuollaisessa rakkauspilvessä – sinun täytyy huolehtia huomisesta ja tulevaisuudesta.” Vaikka rakkauden täyteinen rauha sisälläni oli vahva, huomasin kuinka vähitellen aloin silti uskoa tuohon pelon ääneen. Hiljalleen tuo korkeampi tietoisuuden tila alkoi haihtua, kun annoin egolle yhä enemmän tilaa.

Lopulta palasin takaisin niin sanottuun normaaliin tietoisuuden tilaan. Yhtäkkiä kaikki tuntui tavalliselta kuin ennen – ja kuitenkin mikään ei ollut kuten ennen. Olin hämmentynyt ja ihmettelin syvästi, mitä minulle oikein oli tapahtunut. Sisimmässäni tiesin kuitenkin varmana, että elämäni suunta oli muuttunut pysyvästi. Tuon mullistavan kokemuksen jälkeen minussa heräsi polttava halu ymmärtää syvällisesti, mitä olin kokenut ja miksi. Aloin etsiä tietoa ja totuutta kaikkialta: luin lukemattomia henkisiä ja filosofisia teoksia, ja huomasin tarkkanäköisyyteni kasvaneen – pystyin vaivatta erottamaan, mikä kirjoituksissa kumpusi aidosta totuudesta ja mikä jäi pelkän mielen harhaksi.

Tuo kohtaaminen todellisuuden syvemmän tason kanssa johdatti minut kokonaan uudelle polulle. Siitä lähtien omistin elämäni totuuden etsimiselle ja sen jakamiselle, ja kuljen yhä tänäkin päivänä tuota polkua eteenpäin. Vaikka en jäänyt pysyvästi elämään tuossa korkeassa tietoisuuden tilassa, se jätti minuun pysyvän jäljen: kyvyn erottaa tosi epätodesta, rakkaus totuudesta pelkästä pelosta. Tätä kykyä – tai pikemminkin syvää ymmärrystä – olen pitänyt kompassinani kaikki nämä vuodet, ja se on antanut elämälleni tarkoituksen ja suunnan. Näin minusta tuli totuuden etsijä ja kulkijana tiennäyttäjä muille – en siksi, että olisin itse saavuttanut jotain ainutlaatuista, vaan siksi, että sain nähdä vilaukselta, mitä me kaikki pohjimmiltamme olemme.

Tämä kirja on syntynyt tuosta oivalluksesta ja kokemuksesta. Se on kutsu sinulle nähdä oma elämäsi uudesta näkökulmasta – kuin astuisit ulos katsomon turvallisuudesta suoraan elämän pelikentälle, sinne missä pelot kohdataan ja harhakuvat murenevat valon tieltä. Jokainen sivu on lempeä herätys unesta, jota et ehkä edes tiennyt nukkuvasi. Kirjoittajan henkilökohtainen tarina on vain peili: tarkoitus ei ole korostaa yhtä erikoista elämää, vaan heijastaa sitä universaalia mahdollisuutta, joka meissä jokaisessa on juuri nyt.

Älä pelkää – tämä heräämisen matka ei ole hyppy kylmään tuntemattomaan, vaan rakastava paluu kotiin itseesi. Se on matka todellisuuden ytimeen, siihen kokemukseen jossa vapaus ei ole jokin saavutettava palkinto, vaan luonnollinen muistaminen siitä, kuka sinä todella olet. Tervetuloa tälle matkalle kohti havahtumista – se on mahdollista juuri tässä ja nyt.

“Kaikki tämän kirjan oivallukset palaavat lopulta yhteen: olemme tietoisuutta ja rakkautta, jotka uneksivat maailmassa – ja voimme herätä näkemään totuuden sellaisena kuin se on”