Luku 16 – Tietoisuus luo muodon, mutta ei aina toivomallamme tavalla

Luku 16 – Tietoisuus luo muodon, mutta ei aina toivomallamme tavalla

Jokainen meistä on kokenut hetkiä, jolloin elämän tapahtumat eivät mene oman suunnitelmamme mukaan. Saatamme toivoa sydämestämme jotain – uutta mahdollisuutta, toivottua käännettä tai unelmien täyttymistä – mutta silti edessämme avautuu toisenlainen polku. Miksi tietoisuus, tuo luova voima joka ilmentää maailmamme, tuo eteemme muotoja ja kokemuksia, jotka poikkeavat egomme toiveista? Egon näkökulmasta tilanne voi tuntua pettymykseltä tai virheeltä: “Tämän piti mennä toisin, näin en halunnut tapahtuvan.” Kuitenkin syvemmällä tasolla elämässä vaikuttaa viisaus, joka ylittää pienen minämme odotukset. Tietoisuus luo muodon, mutta ei aina juuri sillä tavalla kuin olimme toivoneet – ja siinä piilee suuri lahja.

Tietoisuus on kaiken olevan pohjalla virtaava luova voima. Se ilmentää kokemuksemme, tapahtumamme ja koko maailman ympärillämme. Kaikki, mitä koemme – jokainen kohtaaminen, odottamaton mutka ja myötätuulen henkäys – kumpuaa tietoisuuden ehtymättömästä lähteestä. Usein sanotaan, että luomme oman todellisuutemme ajatuksillamme ja uskomuksillamme. Syvimmältään tämä tarkoittaa, että olemme osallisina tietoisuuden luomisprosessissa: se, mitä sisällämme kannamme, heijastuu muotoina elämäämme. Elämä vastaa ennen kaikkea siihen, mitä olemme, ei vain siihen mitä sanomme haluavamme. Ego luo suunnitelmia ja asetelmia mielen tasolla, mutta tietoisuus manifestoi lopulta sen, mikä palvelee kokonaisuuden kasvua ja totuutta.

Ego – tuo rajallinen minäkäsitys, joka haluaa kontrolloida ja saada – tarkastelee maailmaa omista toiveistaan käsin. Se kuvittelee usein tietävänsä, mikä meille on parhaaksi. Egon logiikalla on suoraviivainen kaava: “Jos haluan tätä, sen saavuttaminen tuo onnen.” Niinpä kun elämä ei seuraakaan tuota käsikirjoitusta, ego protestoi. Se saattaa turhautua, pelätä tai katkeroitua: “Miksi en saanut sitä, mitä halusin? Olenko epäonnistunut manifestoinnissa, vai eikö universumi kuullut minua?” Tällaiset ajatukset ovat ymmärrettäviä, mutta ne perustuvat rajalliseen näkökulmaan. Ego näkee vain pienen osan kokonaisuudesta – sen, mikä miellyttäisi sitä tässä ja nyt. Tietoisuuden viisaus taas katsoo laajemmalle: se huomioi sielumme syvimmät tarpeet ja kasvun mahdollisuudet, jotka eivät aina vastaa egon tämänhetkisiä haluja.

Kun kohtaamme tilanteen, joka on ristiriidassa egomme odotusten kanssa, meillä on tilaisuus pysähtyä ja katsoa syvemmälle. Voimme kysyä itseltämme: “Mitä tietoisuus pyrkii näyttämään minulle tämän kokemuksen kautta?” Usein juuri nuo hetket, jotka ego leimaa “vääriksi” tai “ei-toivotuiksi”, kantavat mukanaan arvokasta opetusta tai käännekohtaa. Ehkä jokin ovi sulkeutui, koska meidän on tarkoitus oppia irtipäästämistä ja luottamusta. Ehkä suunnitelma kariutui, jotta suuntaisimme kohti vieläkin aidompaa polkua, jota emme muuten olisi huomanneet. Saattaa olla, että ihmissuhteessa kohtaamamme kipu nostaa esiin haavan, joka on pyytänyt huomiotamme – jotta voisimme vihdoin hoitaa sen rakkaudella. Tietoisuus johdattaa meitä hienovaraisesti kokemusten kautta kohti syvempää ymmärrystä. Se, mikä ensi silmäyksellä tuntuu virheeltä, voikin osoittautua tarkoin ajoitetuksi askeleeksi eteenpäin.

On kuin tietoisuus olisi viisas opettaja, joka järjestää “oppitunteja” elämämme näyttämölle. Oppilas (meidän inhimillinen puolemme) ei aina ymmärrä oppitunnin tarkoitusta aluksi. Ego saattaa napista: “Tätä en tilannut!” Mutta opettaja hymyilee lempeästi, sillä se tietää, mitä oppilas oikeasti tarvitsee kasvaakseen. Elämän suurissa koulukirjoissa jokainen tapahtuma on merkityksellinen. Jos kaikki tapahtuisi aina juuri egon mielen mukaan, jäisimme ehkä kiinni pintaan emmekä näkisi syvemmälle. Haasteet, yllätykset ja jopa menetykset rikkovat suunnitelmiemme pintajään, jotta voisimme sukeltaa syvemmälle itsemme ja todellisuuden ymmärtämiseen. Juuri siinä, missä ego kokee hallinnan herpaantuvan, avautuu mahdollisuus uudenlaiseen oivallukseen.

Muoto, jonka tietoisuus luo, voi toisinaan tuntua meille epämukavalta tai yllättävältä – jopa kivuliaalta. On inhimillistä kokea pettymystä tai surua, kun elämä tuo eteemme jotain odottamatonta. Nuo tunteet kannattaa kohdata myötätunnolla itseä kohtaan. Samalla voimme muistuttaa itseämme lempeästi, että pinnan alla vaikuttaa näkymätön tarkoitus. Se, mikä sattuu nyt, saattaa myöhemmin paljastua käänteentekeväksi siunaukseksi. Monesti vasta ajan kuluessa ymmärrämme, miksi jokin vaikeus oli tarpeellinen. Kenties sydämemme särkyminen opetti meitä rakastamaan itseämme ehdoitta. Kenties epäonnistuminen työssä ohjasi meidät löytämään todellisen kutsumuksemme. Elämä kietoo tarkoituksen säikeitä jokaiseen kokemukseen, vaikka emme heti näkisi kudelman kuvaa.

Tietoisuuden luova voima toimii aina rakkautensa ja viisautensa ohjaamana, ei pienen minämme oikkujen mukaan. Tämä voi ensi alkuun turhauttaa egoa, joka haluaisi nopeita palkintoja ja mutkatonta mielihyvää. Mutta kun tarkastelemme elämää sielun näkökulmasta, alamme oivaltaa suunnitelman kauneuden. Huomaamme, että meille tarjotaan jatkuvasti sitä, mitä oikeasti kaipaamme syvällä olemuksessamme – ei välttämättä sitä, mitä egomme luulee tarvitsevansa, vaan sitä, mikä palvelee heräämistämme. Elämällä on suurempi suunnitelma, joka perustuu tietoisuuden viisauteen, ei egon logiikkaan. Tämä suunnitelma punoo yhteen lukemattomia lankoja, kytkee yhteen ihmisiä, paikkoja ja hetkiä juuri oikealla tavalla oikeaan aikaan. Sattumalta tuntuvat tapahtumat paljastuvat tarkoituksellisiksi kohdiksi polullamme.

Egon logiikka voi sanoa: “Jos tämä polku ei johda haluamaani lopputulokseen, sen täytyy olla väärä polku.” Tietoisuuden viisaus vastaa: “Luota polkuun, vaikka et näe vielä sen koko päämäärää.” Silloin, kun egomme luulee kaiken menevän “pieleen”, saattaakin juuri silloin kaikki olla loksahtamassa kohdalleen syvemmällä tasolla. Ajattele hetkeä, jolloin olet ollut murheellinen siitä, ettei jokin toive toteutunut – ja myöhemmin huomannut, että sen toteutuminen olisi itse asiassa estänyt sinua löytämästä jotain parempaa. Näitä “onnekkaita epäonnia” elämä tarjoaa meille hellästi hymyillen. Ne opettavat meitä luottamaan: emme aina tiedä itse parhaiten, mitä tarvitaan, mutta tietoisuus tietää.

Tämä luottamus elämän kulkuun alkaa vähitellen vapauttaa meitä kärsimyksestä, joka syntyy vastustamisesta. Kun ymmärrämme, että tietoisuus luo jokaisen kokemuksen meille tarkoituksella – ei rangaistukseksi tai sattuman oikusta, vaan rakkaudelliseksi ohjaukseksi – voimme rentoutua syvemmälle elämän virtaan. Emme enää taistele tuulimyllyjä vastaan emmekä vaadi, että maailman täytyy totella egomme suunnitelmaa. Sen sijaan alamme kuunnella tarkemmin elämän hienovaraista kuiskintaa. Jokainen tilanne, mieluisa tai epämieluisa, kysyy meiltä: “Mitä haluat nähdä tässä? Voisitko nähdä rakkauden työssä myös tässä hetkessä?” Kun suostumme näkemään, huomaamme jokaisen kokemuksen kätkevän lahjan.

Muodon takana on aina henki, ja tapahtumien takana aina tarkoitus. Elämän suurempi kuvio hahmottuu kuin taideteos, jossa tummemmat varjot antavat lopulta syvyyttä kokonaisuuden loistolle. Tietoisuus kutoo sekä valon että varjon langoista kaunista mattoa, joka kannattelee kasvuamme. Me olemme tuon kudelman keskellä oppimassa luottamusta. Luottamusta siihen, että olemme turvassa silloinkin, kun emme ymmärrä; luottamusta siihen, että meitä ohjataan silloinkin, kun tunnemme olevamme eksyksissä. Tämä luottamus on kuin lämmin valo sydämessämme, auttaen meitä hyväksymään hetken sellaisena kuin se on. Hyväksyntä ei tarkoita, että pitäisimme kaikesta mitä tapahtuu, vaan että ymmärrämme kaiken tapahtuneen palvelevan syvempää tarkoitusta.

Tietoisuus ei tee virheitä. Se kutsuu meitä yhä uudelleen havahtumaan toden äärelle juuri niissä kohdissa, missä luulimme kaiken menneen vikaan. Virheeksi luultu kokemus on kuin herätyskello, joka helähtää soimaan sielussamme: “Katso tänne, pysähdy, opi tästä.” Kun pysähdymme kuuntelemaan, alamme nähdä totuuden pilkahduksia arkisen harhan läpi. Huomaamme ehkä, että vaikeus opetti meitä rakastamaan syvemmin tai päästämään irti siitä, mikä ei enää palvellut. Oivallamme, että jokainen käänne polulla, jokainen kyynel ja nauru, on ollut osa tarkoin orkestroitua sävelmää, joka johdattaa meitä kohti aitoutta.

Kaikki kokemukset ovat lopulta tietoisuuden keino johdattaa meitä kotiin itseemme. Sielumme kasvu tapahtuu usein mutkan kautta, ei suoraa viivaa pitkin. Mutkat ja polveilut tekevät matkasta rikkaan ja syvän. Jokainen kokemus – aivan jokainen – on tarkoituksenmukainen matkallamme kohti havahtumista ja todellista rakkautta. Tämän oivaltaminen tuo sydämeen rauhan: emme ole koskaan eksyksissä, vaikka hetkellisesti siltä tuntuisi. Elämä itse, tietoisuus meissä ja ympärillämme, kuljettaa meitä eteenpäin oikeaan suuntaan silloinkin kun emme sitä ymmärrä.

Kun annamme tietoisuuden suuremman suunnitelman toimia, alamme elää yhä enemmän luottamuksessa ja avoimuudessa. Emme tingi unelmistamme, mutta emme myöskään takerru niihin. Saamme toivoa ja tavoitella, mutta ymmärrämme, että lopputulos on tietoisuuden käsissä – ja että tuo lopputulos on aina meidän parhaaksemme, vaikkei se ensin siltä näyttäisi. Tämä ymmärrys vapauttaa meidät pelosta. Voimme suhtautua elämään kuin seikkailuun, jossa jokainen tapahtuma on uusi luku suuremmassa tarinassa. Ja tuota tarinaa kirjoittaa Rakkaus itse.

Lopulta huomaamme, että emme ehkä saaneet kaikkea mitä halusimme, mutta saimme kaiken mitä tarvitsimme. Tietoisuus on meissä viisaampaa kuin tuhat egoa. Se johdattaa meitä pyyteettömästi kohti kasvua, ymmärrystä ja ykseyttä. Se käärii jokaisen kokemuksen – myös ne karvaat – rakkauden pehmeään viittaan, jos vain annamme itsemme nähdä. Elämän suurempi suunnitelma on toiminut alusta asti, ja me olemme osa sitä. Voimme hengittää syvään ja tuntea kiitollisuuden: kaikesta on pidetty huolta.

Kun katsot taaksepäin polkuasi, voit ehkä nähdä punaisen langan, joka yhdistää eri hetket toisiinsa. Jokainen valinta, sattuma ja kohtaaminen on tuonut sinut tähän – juuri niin kuin pitikin. Tämä hetki on tietoisuuden luoma solmukohta, jossa mennyt ja tuleva kohtaavat, ja jossa sinä saat herätä entistä tietoisemmaksi. Jos uskallat luottaa siihen, että tietoisuus luo muodon viisaasti, voit avautua kokemaan elämän syvemmin. Et ole nurisemassa kohtalolle, vaan keskustelemassa sen kanssa. Ymmärrät, että sinussa ja ympärilläsi vaikuttaa rakastava voima, joka kuulee sydämesi syvimmät kuiskaukset silloinkin, kun se sanoo “ei” egosi äänekkäille vaatimuksille.

Tällä matkalla kohti heräämistä meitä lohduttaa ajatus, että emme kulje yksin tai sattuman varassa. Meitä johdattaa suurempi rakkaus, joka tietää jokaisen askeleen tarkoituksen. Tietoisuus luo muodon vääjäämättä rakkaudesta käsin. Se ei aina noudata toivomuksiamme, mutta se toteuttaa totuuttamme. Kun antaudumme tälle totuudelle, löydämme rauhan silloinkin, kun ulkoinen muoto on myrskyävä. Sydämemme alkaa tunnistaa jokaisessa kokemuksessa mestarin kädenjäljen – sen tietoisuuden, joka lempeästi ja peräänantamattomasti ohjaa meitä kohti valaistumista.

Viime kädessä kaikki, mitä elämässä tapahtuu, kutsuu meitä rakkauteen. Tietoisuuden suuresta suunnitelmasta käsin jokainen harha-askel onkin tarkkaan oikeaan osunut askel kohti valaistumista. Emme ehkä ymmärrä sitä heti, mutta voimme luottaa siihen. Tietoisuuden viisaus kantaa meitä jokaisen kokemuksen läpi kuin näkymätön syli. Kun katsomme elämää tästä perspektiivistä, koko maailma alkaa tuntua pyhältä. Huomaamme, ettei ole hetkeä, joka ei olisi opettamassa meitä rakastamaan enemmän ja luottamaan syvemmin.

Tie jatkuu eteenpäin, ja tietoisuus luo yhä uusia muotoja matkallamme. Me voimme astella sitä tietä hieman kevyemmin sydän avoinna, tietäen että kaiken taustalla vaikuttaa hyväntahtoinen voima. Se voima on rakkaus, ja se tietää tarkalleen, mitä tekee. Sen varassa uskallamme viimein päästää irti egon ohjaksista ja sanoa elämälle: “Minä luotan sinuun. Kuljeta minua.” Niin tietoisuuden luoma muoto – olipa se juuri nyt millainen tahansa – muuttuu portiksi syvempään ymmärrykseen. Ja askel askeleelta, muodon ja kokemusten kautta, me heräämme totuuteen siitä, keitä todella olemme: kuin säde tietoisuuden ikuisesta valosta, joka loistaa kaiken taustalla.