Luku 8 – Kuka havainnoi?

Luku 8 – Kuka havainnoi?

Oletko koskaan pysähtynyt kysymään itseltäsi: Kuka oikein havainnoi kaikkia kokemuksiani? Meille kaikille on arkipäivää samaistua siihen, mitä koemme – ajatuksiimme, tunteisiimme, kehontuntemuksiimme ja rooleihimme. Mutta harvoin pysähdymme pohtimaan, kuka on se, joka havainnoi kaiken tämän. Tämä luku kutsuu sinut syvälle tutkimusmatkalle omaan kokemukseesi. Tarkoituksena on oppia erottamaan havaitsija havainnoitavasta ja oivaltaa, että sinussa on jotain pysyvää ja muuttumatonta: hiljainen läsnäolo, puhdas tietoisuus kaiken taustalla.

Havaitsija ja havainnoitava

Jokaisessa kokemuksessa on kaksi peruspuolta: havaitsija (se, joka kokee) ja havainnoitava (se, mitä koetaan). Usein miellämme automaattisesti itsemme havainnoitavan sisällön kautta. Esimerkiksi ajattelemme ”minä olen vihainen” sulauttaen tunteen itseemme. Tai sanomme ”minä olen tämä keho” samaistaen itsemme kehollisiin tuntemuksiin. Kuitenkin jokainen tunne, ajatus ja aistihavainto on pohjimmiltaan havaittavissa – ne ilmestyvät tietoisuuteemme ja katoavat jälleen. Juuri tämä havaittavuus on tärkeä vihje: jos jokin asia on havainnoitavissa, se ei voi olla todellinen Itsesi, havaitsija.

Voit kokeilla tätä juuri nyt. Istu hetki hiljaa ja kiinnitä huomiota ajatuksiisi. Mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu? Saatat huomata esimerkiksi seuraavan ajatuksen: ”Onpas tänään paljon tekemistä”. Heti kun huomaat ajatuksen, sinussa on havahtunut osa, joka tarkkailee tuota ajatusta. Sama pätee tunteisiin: ehkä tunnet kehossasi pientä jännitystä tai levottomuutta. Kun käännät huomion tuohon tunteeseen, sinussa oleva havainnoija tunnistaa tunteen – ikään kuin astuisit askeleen taaksepäin ja katsoisit sitä hieman etäämmältä. Tämä askeleen ottaminen taaksepäin on avain havaitsijan ja havainnoitavan erottamiseen.

 

Ajatukset kuin ohimenevät pilvet

Ajatukset ovat kuin taivaalla liikkuvia pilviä – ne tulevat ja menevät, jatkuvassa liikkeessä. Yhtenä hetkenä mielesi voi olla rauhallinen, ja seuraavana hetkenä siihen saattaa pulpahdella muisto, suunnitelma tai huoli. Jos pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, huomaat niiden virtaavan loputtomana nauhana. Kuka on se, joka huomaa tämän nauhan? Sinussa on tietoisuus, joka rekisteröi jokaisen ajatuksen ilmestymisen ja häviämisen. Voit havaita esimerkiksi: ”Ajattelen nyt tätä ja tuota” – jo tämä oivallus kertoo, että ajatusten takana on joku, joka niitä havainnoi.

On vapauttava oivallus huomata, että sinä et ole ajatuksesi. Ajatukset voivat olla hyvinkin vahvoja ja vetää huomion täysin mukaansa. Saatamme murehtia tulevaa tai kelata menneitä ja unohtaa, että ajatukset itsessään ovat vain mielikuvia mielen näytöllä. Kun ymmärrämme, että ajatukset ovat havainnoitavia ilmiöitä, emme enää ole niiden armoilla yhtä voimattomasti. Ajatus on kuin pilvi, joka ei vahingoita taivasta taustallaan – samoin mikään ajatus, oli se kuinka synkkä tahansa, ei voi tahria sisäistä tietoisuuttasi, joka sitä katselee.

 

Tunteet ja kehokokemukset

Samalla tavoin myös tunteet ovat ohimeneviä vieraita tietoisuuden kentällä. Ilo, suru, viha, pelko – jokainen tunne nousee, viipyy aikansa ja lopulta haihtuu tai muuttuu toiseksi. Huomaa, että voit sanoa ”minussa on surua” sen sijaan että sanoisit ”minä olen surullinen”. Suru on tunne, joka vierailee; sinä olet se, joka huomaa tämän vierailun.

Kun koet vaikkapa pettymystä, voit havainnoida: missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Millaisia ajatuksia pettymys tuo mukanaan? Kuka näitä tuntemuksia ja ajatuksia katselee? Jälleen kerran vastaus on: sinä, tietoisuutesi, havaitsija itse.

Kehokokemukset – kivut, aistimukset, miellyttävät tuntemukset – noudattavat samaa periaatetta. Jos esimerkiksi nostat kätesi ylös ja tunnet venytyksen olkapäässä, tuo tuntemus on jotain, minkä tietoisuutesi rekisteröi. Kehosi on havainnoitava, ei havainnoija. Voit tarkkailla hengitystäsi: ilman virtaamista sieraimiin ja ulos, rintakehän kohoamista ja laskemista. On jotain, joka havaitsee hengityksen rytmin – tuo jokin olet sinä, mutta et hengitys itse. Samoin kipu varpaassa, kutina iholla tai rentouden tunne lihaksissa ovat kaikki havaittavissa. Ne muuttuvat jatkuvasti: kipu voi hellittää, kutina lakkaa raapimisen jälkeen, rentous vaihtuu jännitykseksi jos säikähdät. Mikä on siis se, mikä ei muutu, ja joka on läsnä kaikkien näiden kehon tuntemusten vaihtelussa?

 

Roolit ja identiteetit

Arjessamme kannamme monenlaisia rooleja ja identiteettejä. Kuten aiemmin pohdimme, kannamme mukanamme monia rooleja ja määritelmiä itsestämme. Saatat olla saman päivän aikana niin vanhempi, puoliso, ystävä kuin opiskelijakin tai ammattilainen – ja kuvailet itseäsi lisäksi erilaisilla luonteenpiirteillä (‘olen ujo’, ‘olen kunnianhimoinen’, ‘olen auttavainen’).Nämäkin ovat havaintoja itsestämme – rooleja ja piirteitä, jotka ilmentyvät tietyissä tilanteissa.

Voit kuitenkin havainnoida näitä rooleja ja piirteitä itsessäsi. Kun astut uuteen tilanteeseen, saatat huomata esimerkiksi: ”Huomaan, että opettajan roolini aktivoituu puhuessani” tai ”Sisäinen johtajani astuu esiin työpalaverissa”. Se, että voit tarkkailla omia roolejasi, kertoo että on jokin syvemmällä – havaitsija – joka ei rajoitu yhteenkään tiettyyn rooliin.

Identiteetti on kuin vaate, jonka voimme pukea päällemme ja riisua. Vaikka nimemme, taustamme ja tarinamme ovat tärkeitä elämässä, niitäkin voidaan tarkastella objektiivisesti. Voit muistella lapsuuttasi ja nuoruuttasi: olet saattanut kokea olevasi hyvin erilainen ihminen eri ikäkausina. Se, kuinka itsesi määrittelit vaikkapa teini-iässä, on todennäköisesti muuttunut vuosien varrella. Silti jokin on säilynyt muuttumattomana: koet olevasi yhä sama ”minä”, joka katselee elämäsi tarinaa. Et ole tarinasi, vaan tarinan kertoja ja kokija.

 

Pysyvä olemus – muuttumaton tietoisuus

Kaikki, mitä voit havaita – ajatukset, tunteet, kehon tuntemukset, roolit ja ulkoisen maailman tapahtumat – on muutokselle altista. Mieli on yhtä vilkas kuin tuulessa huojuva puu, ja tunteet värähtelevät kuin veden pinta tuulessa. Kehokin muuttuu ajan myötä: solut uudistuvat, ikä tuo mukanaan muutoksia, terveys ja voimat vaihtelevat. Identiteettimme muovautuu kokemusten kautta. Mikä siis on pysyvää? Onko olemassa jokin ydin meissä, joka säilyy kaiken muutoksen keskellä?

Kun tutkimme tarkasti, huomaamme yhden asian säilyvän muuttumattomana: havaitsija itse – tietoisuus, joka havannoi. Lapsuudestasi asti sinussa on ollut läsnä tunne ”minä olen”. Se ei ole riippunut siitä, minkä ikäinen olit, miltä näytit tai mitä opit. Pienenä lapsena havainnoit lelujasi ja leikkejäsi; nuorena havainnoit koulumaailmaa ja uusia tunteita; aikuisena havainnoit työelämää, ihmissuhteita ja kenties oman perheesi arkea. Kaikki nämä kokemukset ovat olleet hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi tekijä: sinä olit läsnä kokemassa ne kaikki. Juuri tuo läsnäolo, puhdas tietoisuus, on pysyvää.

Puhdas tietoisuus on kuin valkokangas, jolle elämän tapahtumat heijastuvat. Elokuva voi olla toimintaelokuva, lempeä draama tai synkkä trilleri, mutta valkokangas sen takana pysyy muuttumattomana ja vahingoittumattomana. Samoin tietoisuutesi on tausta, jolla ajatukset, tunteet ja kokemukset tapahtuvat. Tämä tietoisuus – sinun syvin Itsesi – ei muutu niiden mukana. Vaikka elämänkokemus vaihtuu hetkestä toiseen, se hiljainen ”minä olen” -kokemus säilyy.

Hiljainen läsnäolo taustalla

Varmasti kysyt: ”Mikä tai kuka tämä havainnoija lopulta on?” Mielen luonteeseen kuuluu yrittää nimetä ja määritellä asioita, joten on luonnollista haluta myös määritellä havaitsija jollakin tavoin. Ehkä ajattelet havaitsijaa sieluna, henkisenä ytimenä tai puhtaana tietoisuutena. Kaikki tällaiset määritelmät ovat kuitenkin lopulta käsitteitä, ajatuksia mielessä – ja ajatuksina nekin ovat havainnoitavissa. Havaitsijaa itseään ei voi lopullisesti vangita sanoihin tai mielikuviin, sillä se ei ole mikään objekti, jonka voisit asettaa eteesi katseltavaksi. Havaitsija on pikemminkin se subjekti, itse katsominen ja kokeminen.

Vaikka emme voi määritellä tai kuvittaa tietoista havaitsijaa omassa mielessämme, voimme tunnistaa sen suoraan kokemuksessamme. Se tuntuu hiljaisena läsnäolona kaiken taustalla. Juuri nyt, kun luet näitä sanoja, pysähdy hetkeksi ja kiinnitä huomio siihen tilaan, joka on tietoisuutesi taustalla. Sanat ilmestyvät tuohon tilaan, ymmärrys tapahtuu, ajatuksia saattaa nousta luettuun liittyen – ja kaikki tämä tapahtuu tietoisuuden näyttämöllä. Kuka tai mikä on läsnä näyttämönä? Se on kuin avara, tyyni tila sisälläsi, johon kaikki ilmiöt ilmaantuvat. Tuo sisäinen avaruus on tietoinen – se tietää ja kokee, muttei itse hälise tai vaihda muotoa. Se on hiljainen todistaja, läsnä mutta hienovarainen.

Voit ajatella hiljaista läsnäoloa myös peilinä. Peili heijastaa kaiken, mikä sen eteen tuodaan, mutta peilin pinta itsessään on tyyni ja muuttumaton. Jos peilin ohi kulkee punapaitainen ihminen, peiliin ilmestyy punainen heijastus; jos tilalle tulee sinipaitainen, heijastus vaihtuu siniseksi. Peili ei kuitenkaan muutu miksikään näiden kuvien myötä – sen kirkkaus ja ominaisuudet pysyvät ennallaan. Samoin sisäinen tietoisuutesi peilaa ajatukset, tunteet ja aistimukset, mutta itse tietoisuus pysyy muuttumattomana niiden taustalla. Tämä läsnäoleva havainnoija on aina läsnä, vaikket usein kiinnitä siihen huomiota.

Havannoija arjen hetkissä

Havannoija ei ole vain meditaatiohetken tai filosofisen pohdinnan asia – se on läsnä jokapäiväisissä tilanteissa, kun alamme kiinnittää siihen huomiota. Seuraavassa on muutamia arjen esimerkkejä, joissa voit tunnistaa havaitsijan itsessäsi:

• Liikenteessä syntyvä tunne: Kuvittele istuvasi ruuhkassa autossa ja tunnet turhautumista. Yhtäkkiä mieleesi juolahtaa ajatus: ”Tämä on aika mielenkiintoista – minä huomaan, kuinka turhautuminen kohoaa sisälläni.” Turhautumisen rinnalle ilmestyy oivallus siitä, että sinä havaitset tuon tunteen. Pieni etäisyys tunteeseen syntyy, ja huomaat ettet olekaan sama asia kuin turhautumisesi.
• Keskustelutilanteessa: Olet keskellä vilkasta keskustelua ystävän kanssa. Huomaat äkkiä, että samalla kun puhut ja kuuntelet, sinussa on myös tarkkaileva puoli. Se seuraa omaa reaktiotasi keskustelun aiheeseen: ”Huomaan, että minun tekee mieli puolustautua nyt” tai ”Tämä aihe koskettaa minua, sydämeni hakkaa nopeammin”. Tuo huomaaminen on havaitsija sinussa toiminnassa reaaliajassa, arjen keskellä.
• Luonnossa kävellessä: Kävelet metsässä ja huomiosi kiinnittyy yhtäkkiä ympäristön kauneuteen – auringonsäteet puiden lomassa, lehtien kahina tuulessa, kostean maan tuoksu. Samassa tajuat olevasi tietoinen siitä, kuinka nuo aistimukset tulvivat sisääsi. Voit pysähtyä hetkeksi: minä havainnoin tätä kaikkea. Luonto ikään kuin korostaa havaitsijan läsnäoloa – huomaat olevasi erottamaton osa hetkeä, sekä tarkkailija että kokija samalla kertaa.
• Itsen peilaaminen: Katsot peiliin ja näet siellä tutut kasvosi. Jos katsot hetken silmiisi peilin kautta, saatat aistia kummallisen tunteen: ”Tuolla peilissä on minun kehoni ja kasvoni, mutta tässä sisäpuolella on joku, joka katsoo niiden kautta.” Peilikuvan ja katsomisen väliin syntyy pieni välimatka – tajuat olevasi se, joka katsoo, et pelkkä kuva peilissä. Tämä arkinen tilanne voi toimia porttina oivallukseen, ettet ole rajoittunut ulkoiseen olemukseesi.
• Aamun herääminen: Hetki juuri heräämisen jälkeen, ennen kuin päivän ajatukset rynnistävät mieleen, on erityinen. Saatat tuntea muutaman sekunnin ajan pelkkää tietoista hereilläoloa – olet hereillä, mutta mieli on vielä tyyni ja avoin. Tuossa lyhyessä välitilassa voit huomata, että olet puhdas havainnoiva läsnäolo, ennen kuin persoonasi ja päivän roolit astuvat näyttämölle.

Nämä esimerkit osoittavat, että havaitsija on jatkuvasti läsnä arjessasi. Kyse on vain siitä, huomaammeko sen vai annammeko huomion hukkua pelkkiin havaintoihin. Mitä enemmän alat kiinnittää huomiota havannoijaan, sitä luonnollisemmin alat myös kokea sisäistä vapautta. Elämän voimakkaimmatkin tunteet ja ajatukset eivät horjuta ydintäsi, kun tunnistat olevasi se vakaa tarkkailija niiden takana.

 

Ykseys – yksi tietoisuus monissa muodoissa

Kun oivallamme, että todellinen Itse on tuo muuttumaton tietoisuuden läsnäolo, nousee esiin vielä syvempi näkökulma: ykseys. Advaita-filosofiassa (non-dualistisessa perinteessä) on aina opetettu, että perimmiltään on vain yksi ainoa tietoisuus, joka ilmenee kaikissa olennoissa. Aluksi koemme, että ”minä havainnoin maailmaa”, ikään kuin havainnoija (sinä) ja havainnon kohteet (maailma ja muut ihmiset) olisivat erillisiä. Omakohtaisten kokemusten myötä alamme kuitenkin lopulta huomata, että sama tietoisuuden valo, joka tässä hetkessä mahdollistaa sinun kokemuksesi, loistaa myös kaikissa muissa.

Voit ajatella, että jokainen ihminen on kuin valoisa ikkuna illan pimeydessä. Ikkunoista loistaa valoa ulos – joistakin lämpimän keltaista, joistakin hieman kylmemmän sävyistä. Päällisin puolin näemme monta erillistä valonlähdettä. Mutta kun menemme talon sisälle, huomaamme että kaikkien ikkunoiden takana on yksi ja sama lamppu, yksi yhtenäinen valo, joka vain näkyy ulos eri ikkunoista.

Samoin jokaisen olennon sisimmässä on yksi ja sama tietoisuuden lähde – puhdas havainnoiva tietoisuus. Me emme ole erillisiä tietoisuuksia, vaikka mielemme ja kehomme ovat erilliset ja ainutlaatuiset. Syvimmällä tasolla me yhdistymme yhdeksi olemassaolon kentäksi.

Kun tämän ymmärryksen alkaa edes aavistaa, se heijastuu suoraan arkeen esimerkiksi ihmissuhteissa. Alamme luonnollisesti kokea enemmän myötätuntoa ja yhteyttä muita kohtaan, kun näemme, että hän, joka havainnoi minun kauttani, havainnoi myös sinun kauttasi. Havaitsija on yksi, vaikka kasvot ja elämäntilanteet ovat moninaiset. Tämä ei ole pelkkä ajatus tai uskomus, vaan kokemus, joka syvenee itsen oivaltamisen myötä.

 

Löydä itsesi havaitsijana

”Kuka havainnoi?” on kysymys, joka voi mullistaa koko näkökulmamme itseemme ja elämään. Se ohjaa huomiomme pois ulkoisista tapahtumista ja sisäisistä mielen sisällöistä kohti jotain perustavanlaatuista: tietoista läsnäoloa, joka on aina ollut osa meitä.

Kun alamme elää tästä oivalluksesta käsin, moni asia loksahtaa paikalleen. Stressaavat ajatukset eivät enää kietoudu identiteettiimme samalla tavalla. Tunteet saavat virrata vapaammin, koska emme takerru niihin. Ja elämän muutokset – niin toivotut kuin odottamattomatkin – eivät horjuta perustaamme.

Tämä luku on kutsunut sinua tunnistamaan tuon hiljaisen havaitsijan itsessäsi. Se on kehotus luottaa omaan kokemukseesi ja syvään tietämiseen, joka löytyy havainnoivan läsnäolon kautta. Sinun ei tarvitse uskoa mitään sokeasti – voit itse havainnoida ja todeksi nähdä, kuinka ajatukset, tunteet, kehokokemukset ja roolit tulevat ja menevät, kun taas tietoisuus, joka ne kokee, pysyy.

Ymmärät, ettei ole mitään arvokkaampaa kuin tutustua tähän todelliseen Itseen – muuttumattomaan tietoisuuteen sisälläsi. Se on sama tietoisuus, joka yhdistää kaiken olevaisen. Tämä oivallus on syvästi vapauttava ja rauhoittava. Se avaa tien elämään aitona itsenä, pelkäämättä sitä, mitä mielen myllerrykset tai maailman myrskyt tuovat. Sinä olet läsnäolo, sinä olet havaitsija – ja tämä oivallus kantaa läpi koko elämän.

Hengähdä hetki ja salli tämän ymmärryksen painua mielesi sopukoihin. Seuraavissa luvuissa syvennämme entisestään oivallusta siitä, mitä tämä havainnoiva läsnäolo tarkoittaa käytännössä ja kuinka se voi muuttaa suhteen itseesi ja maailmaan.

 

Harjoitus: Havainnoijan oivaltaminen

Olemme nyt tutkineet, kuka ajatustesi takana todella on – tuo hiljainen, vakaa läsnäolo, joka ainoastaan havainnoi. Tämä pieni harjoitus auttaa sinua käytännössä kokemaan ja vahvistamaan yhteyttä tähän sisäiseen havainnoijaan.

Tee näin:

1. Istu rennosti ja sulje silmäsi
   Ota muutama syvä hengitys ja anna itsesi rentoutua hetken.
2. Havainnoi ajatuksiasi kuin pilviä taivaalla
   Anna ajatustesi tulla ja mennä vapaasti. Kuvittele mielesi avaraksi, kirkkaaksi taivaaksi, jossa ajatukset ovat kuin ohi lipuvia pilviä – niitä ei tarvitse estää, tarttua kiinni tai seurata pidemmälle. Riittää, että huomaat niiden olemassaolon.
3. Älä samaistu ajatuksiin
   Jos huomaat tarttuvasi johonkin ajatukseen, palauta lempeästi huomiosi takaisin sisäiseen havainnoijaasi. Kysy itseltäsi:
   ”Kuka minussa juuri nyt havainnoi tätä ajatusta? Kuka huomaa nämä pilvet?”
4. Tunne havainnoijan läsnäolo
   Huomaa, miten havainnoija itsessään on rauhallinen, tyyni ja muuttumaton. Tämä hiljainen läsnäolo on aina sinussa, ajatusten ja tunteiden takana.
5. Harjoituksen päätös
   Muutaman minuutin kuluttua hengitä jälleen syvään ja avaa silmäsi hitaasti. Tiedosta hetki, miltä tuntuu kokea maailma tästä hiljaisesta havaitsijan tilasta käsin.

Arjen vinkki:
Voit käyttää tätä harjoitusta milloin tahansa, erityisesti silloin kun tunnet stressiä tai levottomuutta. Kysy itseltäsi kiireen keskellä:
”Kuka minussa juuri nyt havainnoi tämän tilanteen?”
Tämä yksinkertainen kysymys auttaa sinua palaamaan tietoisuuteen ja vapauttaa sinut hetkeksi mielesi jatkuvasta hälinästä.